To all amazing people I was honoured to meet during my stay in Adelaide

I've only written in Finnish to this blog but now that the exchange is coming to its end and we are all going to leave Adelaide behind I wanted to dedicate this post for you who made this exchange so special. I know that sometimes the words might sound too lame but I hope you'll get the point. :)

”It well may be, That we will never meet again, In this lifetime, So let me say before we part, So much of me, Is made from what I learned from you, You'll be with me, Like a handprint on my heart, And now whatever way our stories end, I know you have re-written mine, By being my friend"

    - For Good, Wicked (Musical)

The lyrics from one of the greatest songs of all time pretty much says everything I would like to say to you, lovely people! It has only been five months but we've had such a good spirit and fun all the time – even though we've been studying effectively (or not..). I wanted to thank you all for this amazing semester which has been filled with joy and laughter, definitely one of the best experiences in my life. I feel like reborn, like I would have come into life again. Not all of my years have been that happy but now I feel I've changed and I'm definitely ready to face whatever the life may throw at me. The wonderful memories linger on and I will cherish them. :)

I've done things I thought I would never do in my life, for example the crazy dance we organised with one of the craziest girl on Earth, Candice. Keep up the spirit you have, it's inspirational and keep entertaining people! :) I'd like to thank Katariina who has been like a big sister for me – especially in the beginning when I was a bit lost to tell the truth she was the one who always organised and took care of things and I'm really grateful for that. But I think you all knew that she is pretty good at it! And it was nice to speak Finnish every now and then when my head was so mixed with languages I cannot understand (read: French).

I'd like to thank Estelle for the deepest conversations we had, you are a very special girl which I hope you know! And Mickael, take care of her. :) And btw, thank you for shopping and 700 grams of chocolate! ;) I will definitely come to see you guys. In fact, I think I gotta organise a roadtrip in France so that I can meet Aude and Roxana too. Candice already promised to drive me around! It's a deal. Haha, Roxana is going to miss the egg-thing anyways so I cannot let her down. ;) And I want to see the Eiffel Tower from your window!

I'd like to thank Christina, you are such a funny girl and you always made me laugh! It's a special gift to make people smile even during the bad days. :) I will definitely come to meet you, see the mountains and simply have fun. You can teach me all about the rocks then because I used to be a huge fan of rocks and as a child I always carried rocks in my pockets and planned becoming a jewellery maker. :D And yes, I won't forget to inform you if I ever get married.. ;)

I want to thank Joyce who's the joy herself. It's unbelievable how you can make the whole room shine with your presence! Love and hate go hand in hand and I'll never forget the way you said ”I hate you” and started laughing, priceless. Come to Finland to see some snow and stars, I'll come to Maleysia and have a vacation.. well, when you've finished with your studies in Adelaide, Germany or wherever. :) I still cannot believe how someone can be such a language genious!

Muchisimas gracias Ana paparazzi for the dance lessons, someday I will find my hips! You're such a caring person and you have that special gift to see through people and it's impossible to try to fool you. Keep it always that way :) And always stay true to your heart and neverever try to be German (well, if eight years haven't changed you into German nothing will, jaja :D) Jaja, despues voy a recordar tu risa y tus besitos.. Hopefully my friends won't think I'm too weird because I think I cannot get rid of that habbit anymore :D Not only thanks to you but all South Europeans. I have to start a new trend in Finland I reckon.. And I'd really like to visit South America soon so I'll ask some recommendations where to go. :)

Muchisimas gracias Cristina, I will keep practising Spanish with you! It was always a great fun to fool you around and get a good laugh. :D And seriously if the Finnish summer is not getting any better I'll arrange a flight to Barca. :P

And thank you lovely neighbours, i.e. all the Swedes: Maria, Henrik den första, andra o tredje, Peter, Nico, Jonas, Camilla, Emelie, Louise.. for keeping the Scandinavian traditions such as Valborg and Midsummer. And yes, I'll remember the Monday pizza nights and our crazy hiking trip (that most of you were a part) in the hottest time of the year. But hey, that's Scandinavian thing to be a bit crazy, right?

Thanks for movie nights with Peter, Chris and Katariina. Even though our tastes were worlds apart we still always came up with a solution! :D Chris, I'll come to visit you too. One cannot never get enough of seeing mountains nor eating excellent chocolate! Yes, I'm a hopeless chocoholic..

I'd also like to thank my wonderful roomie Yuki for teaching me how to make sushi and keeping me sane. :) When you come to Finland you can be sure I'll make you the best Finnish dishes I can think of :)

..and all the others Celine, Cherry, Tanya, Christina E, Fabian, John, Carlota, Megan, Laura, Alisha, Ehsan, the one who doesn't want to be mentioned anywhere (I guess you all know who I'm talking about) and everyone else I forgot to mention, you guys are awesome!

I don't like goodbyes and that is why I won't say goodbye but see you soon! I haven't been travelling a lot but believe me, once the spark has been lit, it will keep becoming bigger and even though I'm not even in Finland yet I am craving for new adventures. As soon as I have money I'll start visiting each and everyone – two birds with one stone! :) November isn't the nicest month in Finland so I think I have to arrange something. Who wants to be the lucky number one?

Wish you guys all the best in your life, you deserve the world! You will have a special place in my heart. :)

“When one door closes, another opens; but we often look so long and so regretfully upon the closed door that we do not see the one which has opened for us."

    - Alexander Graham Bell

xxx

Terrific Tanja

Uusi-Seelanti - paratiisi maan päällä [Osa 2]

Jätettiin Wanakalle haikeat hyvästit ja suunnattiin kohti Te Anauta. Ensinnäkin se leirintäalue, jossa oltiin oli kuin hotelli! Uusitut tilat joka paikassa ja lämpimät suihkutilat. Parasta oli ehkä poreallas, jonne päästiin ilmaiseksi lilluttelemaan, vaikka oikeasti siitä olisi pitänyt maksaa. Täytyy muuten sanoa, että jos leirintäalueille on joku menossa, kannattaa mennä Top10:ihin. Erityisesti jos ne on viiden tähden paikkoja, koska silloin ne on erityisen hulppeita. Yksi yö off-seasonin aikana maksoi yleensä reilu 50 NZD kolmelta hengeltä eli joku 12 euroa/hlö. Ei paha hinta. :)

Te Anaussa tehtiin kaikkea hauskaa myös, tai no.. se kahdeksan tunnin vaellus ei niin hyvillä kengillä kävi vähän mun mielenterveyden päälle ja erityisesti jalkojen päälle. :D Ensimmäisenä iltana käytiin katsastamassa Glow wormit, hassuja otoksia! Ne matkii tähtitaivasta, jotta muut ötökät menis kohti niitä – ja jäis nalkkiin. Tehtiin molemmat päät Kepler Trackista, joka on kokonaisuudessaan 67 kilometrin vaellus. Talvisaikaan siellä keskellä on pätkä, jossa on kauheesti lunta ja sinne saa mennä vaan kokeneet vaeltajat, joten ei voitu tehdä sitä kokonaan. Toisesta päästä tehtiin kolmen tunnin pätkä edestakas ja toisesta päästä kahdeksan tunnin pätkä edestakas, 27,6 kilometriä! En ole huonokuntoinen, mutta sitten kun yrittää kipittää kahden rautakuntoisen kanssa, niin se kyllä tuntuu. :D Viimeiset pari kilometriä oli aika tuskien taivalta rakkojen takia, mutta perille selvittiin ja campervanilla oli aika voittajafiilis. Te Anausta tehtiin päiväretkiä myös Soundeille, jotka on Fiordlandissa eli toisin sanottuna vuonomaassa. Ajateltiin aluksi mennä kuuluisammalle Milford Soundille, mutta kuultiin belgialaisparilta, että se tie oli aivan kamalassa kunnossa lumen ja jään takia. Koska kiwit ei käytä talvirenkaita(!!) mikä tuntuu pohjoismaalaisesta aivan älyttömältä ja lumiketjujakin vain silloin kuin tiellä on useampi sentti lunta (ei ne ees tehoaisi jäähän), me ei haluttu riskeerata mitään. Sitä paitsi Lonely Planetin mukaan Doubtful Sound on upeampi paikka kuin Milford Sound. Aluksi matkattiin bussilla, sitten lautalla ja sitten taas bussilla kunnes lopulta päästiin kolmen tunnin risteilylle. Tunsi itsensä kyllä aika pieneksi. :) Nähtiin albatrosseja, delfiineitä ja hylje! Bonuksena tietysti upeita maisemia. Niin upeita ettei vesisadekaan haitannut.

Pitihän sitä tietysti käydä testaamassa myös paikallisia viinitiloja. Pohjoissaaren eteläosasta eteläsaaren pohjoisosaan menee kuuluisa viinireitti, joka pitäisi jokin päivä käydä tekemässä. Tällä kertaa tyydyttiin kuitenkin Otagon viinialueeseen, joka taitaa olla eteläisin viinialue maailmassa. Ensimmäinen paikka skipattiin, kun nähtiin kyltti "Parachuites required". Kuski tokaisi heti: "Tonne me ei ainakaan mennä!" Eräässä toisessa paikassa meille selvisi, että kyse oli kiwi-huumorista.. No niinhän me pääteltiinkin! :D Gibbston Valleysta tarttui sinihomejuusto ja Nico osti chutneyn, joka tuhottiin vasta Adelaidessa. Peregrinessä puolestaan maistettiin parasta Pinot Noiria ikinä, joten ostettiin yksi pullo matkalle mukaan. Illalla päätettiinkin tehdä kunnon juustolautanen. Samalla kun katsottiin yhtä Lord of the Rings elokuvista. Haha, katsottiin koko trilogia Te Anaussa olon aikana. Eeppistä! Kuinka moni voi sanoa samaa?

Mitä mä jään erityisesti Uudesta-Seelannista kaipaamaan on mielettömät sateenkaaret, jotka todellakin loisti! Ja se tähtitaivas!! Ikinä en ole nähnyt mitään vastaavaa, niin upeannäköstä! Harmi, ettei saatu ikuistettua valokuvaan, mutta nähtiin tuhansien tähtien lisäksi Linnunrata. Se oli ihan käsittämätöntä, miten se tähtipöly erottui niin selvästi muodostaen Linnunradan taivaalle! Pelkästään nuo luonnonihmeet houkuttelee menemään takaisin. :)

Sitten pieni huumoripläjäys. Kun oltiin ajamassa kohti Omaramaa noin seitsemän maissa illalla, kun oli jo aivan pilkkopimeää, meitä vastaan ajoi auto punaiset vilkkuvalot päällä. Ensimmäinen reaktio oli tietysti, että siellä on onnettomuus ja ambulanssi, sillä oltiin matkan varrella nähty useampi ojaan ajanut auto (kiwit on ihan käsittämättömiä ajajia: kapeilla, liukkailla, kiemuraisilla teillä ne ajaa silti lähestulkoon satasta, joten onko mikään ihme jos auto lähtee lapasesta!). Hetken päästä kun se auto tuli meidän kohdalle se mies tokaisi: ”yrittäkää ajaa autonne jonnekin sopivaan paikkaan tien viereen, kohta tulee talo vastaan.” Öö, talo?! Keskellä tietä! Onneksi huomattiin semmoinen pieni asfalttikaistale, sillä meidän campervan ei ollut pienimmästä päästä. Hetken kuluttua ohi ajoi järjetön rekka, jonka päällä toden totta oli kokonainen talo! Ja se rakennelma vei koko tien leveydeltä kaksi kaistaa pientareesta pientareehen. :D Nico yritti ottaa kuvan siitä, mutta valitettavasti se rekkakuski tööttäs juuri ratkaisevalla hetkellä ja kuva meni ihan pipariksi. :P Surrealistista kerta kaikkiaan! 

Matkan varrella pysähdyttiin Lake Tekapolla, jonka veden pitäisi olla "impossibly blue". Sää ei ollu maailman valokuvauksellisin, mutta olihan se vesi aika sinistä. :) Nähtiin vielä upeita vehreitä maisemia, jotka voisi olla suoraan Lord of the Ringsin setistä. Välillä reissaaminen voi aiheuttaa myös tilapäisiä mielenhäiriöitä, eritoten jos joutuu koko ajan istumaan keskellä, jossa penkki on äärimmäisen epämukava..

Huumoripläjäys numero 2 tapahtui viimeisenä ajopäivänä. Uudessa-Seelannissa monet sillat ovat yksikaistaisia, joten vastaantulevien pitää aina jäädä odottamaan. Me sitten pysähdyttiin yhden sillan kohdalle, koska meillä oli kyltti: ”Give way” - ja sitten sillalla vastaan käpöttelee LAMMAS! :D Voi sitä remakkaa, joka meidän autossa kuului. Erityisesti se kyltti yhdistettynä siihen lampaaseen, voi elämä. :') Mikäs siinä sitten, annettiin tietä lampaalle, joka kiltisti sillan ylitettyään väisti pientareen puolelle ja me päästiin jatkamaan matkaa.

Kuvien ja muistojen lisäksi matkaan tarttui mukaan myös hieman jotain konkreettisempaa: kuvakirja Uudesta-Seelannista, jota näytän mielelläni ja opossumi-merinovillaiset mustat sormikkaat, jotka on aivan mielettömän lämpimät sekä tietysti pari merinovillaista alusasukerrastoa KY:n syksyistä vaellusreissua silmällä pitäen.

Viimeinen yö vierähti Christchurchin lentokentällä. Yllättävän hyvin nukuttiin nelisen tuntia makuupusseissa. Ajattelin etten aivan heti ryhdy moiseen, mutta kuinkas sitten kävikään...

Uusi-Seelanti – paratiisi maan päällä! [Osa 1]

Heipsan rakkaat lukijat! Viikot on vierähtäneet hirvittävällä vauhdilla. Vajaa kaksi viikkoa meni reissun päällä Uudessa-Seelannissa, johon tämä blogipostaus keskittyy. Juuri kun olin saanut laukut purettua ja pyykit pestyä, päätin lähteä extempore-päiväreissulle Sydneyyn The Voice Australian Grande Finalen ensimmäisen osan kuvauksiin.. Haha, mutta se onkin sitten toisen blogipostauksen arvoinen reissu. ;) Pari viimeistä päivää on kulunut tentteihin opiskellessa, joten siksi tämä erityisen pitkältä tuntunut bloggaustauko. Ainakin mulla oli ikävä! :) Koska en osannut taaskaan tiivistää, päätin jakaa tämän reissun ronskisti kahteen osaan. Kukaan ei olisi kuitenkaan jaksanut lukea loppuun asti.

Uusi-Seelanti, voi että. Musta tuntuu, että kaikki ilmaukset ovat turhan laimeita, mauttomia ja värittömiä kuvailemaan tuota mahtavaa maata. Käsittämätöntä miten niin pienessä maassa on aivan mieletön kirjo luonnonihmeitä, jotka ovat täydellisiä vastakohtia toisilleen: tulivuoria ja jäätiköitä, Etelä-Alpit ja sademetsiä, kuumia lähteitä ja viinitiloja. Rakastuin. Psst, älkää kertoko kenellekään, mutta luontonsa puolesta Uusi-Seelanti päihittää Australian sata-nolla.

Saavuttiin Katan ja Nicon kanssa Christchurchiin sunnuntai 3.6. illalla. Oli taas mielettömän kivaa herätä neljän maissa aamuyöllä ja lähteä kuuden lennolla. Varsinkin kun parina edeltävänä päivänä olin käynyt nukkumaan neljältä aamuyöllä erinäisten kouluprojektien takia. Christchurch tuntui aika aavekaupungilta maanjäristyksen jäljiltä. Kierreltiin illalla kaupungissa, mutta ei siellä aivan hirveästi ollut nähtävää. Punaiset eristysnauhat kaupungin ydinkeskustassa kertoivat karua kieltään maanjäristyksen aiheuttamista tuhoista. Hostellin suihkuissakin oli varoituskyltit, kuinka tulisi toimia, jos maanjäristys yllättäisi. Onneksi meidän siellä ollessa ei tapahtunut mitään. :)

Maanantaina lähdettiin ostoksien hankinnan jälkeen tienpäälle. Suuntana ensimmäisenä länsirannikolla sijaitseva Hokitika. Haha, matkakumppanit nauroivat mulle, kun olin ihan innoissani vuorista, joita en ollut eläissäni ennen nähnyt. Meikäläinen oli kamera valmiustilassa koko ajan, mistä syntyikin inside-vitsi: ”Look Tanja, mountains!” :P Tulihan niitä vuoria nähtyä jonkin verran matkan aikana. :)

Hokitikan jälkeen suunnattiin jäätiköille. Fox Glacier sinisine vivahteineen oli muuten taianomaisempi kuin Franz Josef. Oli kieltämättä koominen fiilis, kun käveltiin sateessa sademetsän läpi jäätiköille. :D Kyseinen päivä oli onneksi reissun ainoa sateinen päivä. Eikä se sade juurikaan haitannut, sillä me ei oltu tehty sokerista ja kaikilla oli kunnon sadevarusteet. Mun Gore-takki ja halpishousut läpäisi molemmat mallikkaasti testin.

Karavaanarit jatkoivat matkaa ja matkan varrella oli jos jonkinmoista kahvi-, lounas- ja kalastoppia. Whitebait on siis länsirannikolta löytyvä erikoisuus, herkullista! Seuraavat etapit oli partytown Queenstown, joka on mieletön turistirysä. Kävästiin vaan kahvilla ja suunnattiin vikkelästi kohti Wanakaa, joka oli aivan ihana paikka! Lake Wanaka on kokonaan vuorien ympäröimä ja se näköala oli ihan käsittämätön. Wanakassa mä tein yhden elämäni siisteimmistä jutuista – hyppäsin skydiven!! :D Aurinko paistoi täydeltä terältä ja vatsanpohjassa oli hieman perhosia. Mutta en ollut mitenkään paniikkijännityksessä. Kun lentokone oli 4000 feetissä olin jo täysin valmistautunut hyppäämään – vaikka oltiin vasta kolmasosa matkasta taitettu. Hyppäsin siis 12 000 feetistä joka vastaa noin 3,6 kilometriä. :) Se tunne siinä reunalla ja kieppuminen vapaapudotuksessa – uskomatonta! Haha, ostin myös DVD:n, joita innokkaimmat voi tulla katsomaan (Se oli aika, hassu. Nauroin itse vedet silmissä, kun posket lerpatti sen vapaapudotuksen aikana xD). Mun hypyn aikana Kata ja Nico kävi vaeltamassa Rob Roylle ja eipä niidenkään näköaloissa ollut valittamista! Illalla käytiin vielä ehkä maailman siisteimmässä leffateatterissa, joka oli baarin yhteydessä! Leffapenkit oli korvattu mukavilla sohvilla ja muita sisustuselementtejä oli kamiina ja vanha keltanen auto! Katsottiin Salmon Fishing in Yemen, joka oli tosi hauska! Mikä siinä onkin että brittihuumori toimii paremmin kuin amerikkalainen?

To be continued.. :)

New Zealand On My Mind (with Always On My Mind - Elvis melody)

Henkisesti taidan olla jo Uudessa-Seelannissa. Viimeinen 2000 sanan essee ei houkuttele pätkän vertaa ja tällä hetkellä lukema näyttää 1256 sanaa - vähintään 1800 sanaahan pitäisi saada aikaiseksi. Oikea suunta, en kyllä tiiä kirjoitanko aivan aiheen vierestä. :s Huomenna ehkä tuoreilla silmillä olisi hyvä tarkistaa, meneekö sinne päinkään. :D 

Reissuhankinnathan mulla on myös aivan vaiheessa. Mulla on Gore-Tex -takki, muttei housuja (aivan yliarvostettua). Lämpökerrastoa ei löydy, mutta ostoslistalla kylläkin. Päädyimme siihen tulokseen, että koska merinovillasta tehdyt kerrastot tulee Uudesta-Seelannista, niiden tulisi olla siellä halvempia kuin täällä, ainakin näin naistaloustieteilijän logiikan mukaan. Makuupussia ei ole, mutta toivottavasti saan ruotsalaiselta Henrikiltä lainaksi (alustavasti näin ainakin sovittiin). Rinkkakin on hukassa, mutta eiköhän sekin ole järjestelykysymys. Vaelluskengät sentään löytyy ja rutkasti seikkailumieltä! Täytyy vain toivoa, ettei sinne iske ennätyskylmä alkutalvi, kun meidän kone laskeutuu maan kamaralle. No ei kai. :) 

Tässäpä teille muuten Uuden-Seelannin kartta, jos jollakulla ei kellot kilkata ollenkaan tai muuten vaan kärsii pitkistä piuhoista. ;) Me siis aiotaan pyöriä ainoastaan tuolla etelä-saarella, sillä monet on kehunut nimenomaan etelä-saaren luontoa aivan huipuksi. Siellähän Lord of Ringsitkin on kuvattu! Matkasuunnitelma hioutunee reissun edetessä, mutta alustavasti ollaan suunniteltu lähtevämme matkaan Christchurchistä (asuntoauto napataan siis sieltä messiin), suunnataan länsirannikolle ja kierrellään upeissa maisemissa. Keskikohdan tai Dunedinin kautta sitten takaisin ylöspäin. Vajaa kaksi viikkoa on aikaa kyseiselle rundille ja varmasti tulee olemaan hauskaa! :) 

Hahndorf!

Me suunnistettiin vuosisadan bileiden jälkeen lauantai-aamuna kohti Hahndorfia, Australian vanhinta saksalaiskylää. Bussilla 864 pääsee kätevästi Currie Streetiltä Aden keskustasta suoraan Hahndorfin keskuskadulle, jonka varressa on pieniä putiikkeja ja kahviloita. Samainen bussi itseasiassa ajaa Stirlingin läpi, josta viime postauksen upeat ruskakuvat olivat. :) Ylläripylläri, ettei meitä loppujen lopuksi lähtenyt matkaan kuin minä ja Kata. Ne bileet oli venähtäny monen osalta aamun pikkutunneille asti. Minä kuitenkin tulin kuuliaisesti kotiin viimeisellä bussilla puolen yön jälkeen (kuinka ikävä onkaan Helsigin bussiliikennettä..), sillä 7 kilometrin kävelymatka ei oikein napannu.

Jätti tuoppi

Maisemia

Deutschland, Deutschland über alles!

 

Hahndorfissa ei maisteltu oluita, mutta kierrettiin kolmessa viinikellarissa. Ihan ensimmäisenä pistäydyttiin paikkaan, jonka nimeä en muista. Siellä maistettiin vain tarjouksessa ollutta kuuden dollarin Shirazta. Sitte ne kuitenkin sano, että niitä pitäisi ostaa tusina. Paitsi että niillä oli pari pulloa ylimäärästä, joten me ostettiin kumpikin yksi viinipullo per pää. :) 

 

Eka varsinainen paikka oli RockBare Winery, jossa ostettiin puoliksi Wine Experience: 5 dollarin hintaan sisältyi neljä punaviiniä ja herkkulautanen, joka koostui oliiveista, juustosta ja crackereista, nam! 

Käytiin myös maistelemassa hilloja ja pikkelsejä – kuinka outoa on syödä Shiraz hilloa, joka maistuu aivan punaviinille? Aurinkokuivattu tomaatti&chili oli mun lemppari! :) Tottakai mentiin myös juustotastingiin ja mukaan tarttui puolikas kiekko brietä. Täytyy sanoa, että elämä täällä maistuu aika herkulliselta! 

Tokan paikan nimi oli Somerled. Viinintekijä, vanhempi herra, oli työskennelly 30 vuotta Penfoldsille, ja sittemmin perustanut oman viinitilan. Kovasti pidin Sauvignon Blancista (valkkari) ja Shirazta (punkku) vuodelta 2007. :) Adelaide Hillsit on idyllinen paikka ilmastonsa puolesta tehdä Sauvignon Blancia, koska siitä tulee aromikasta, vivahteikasta mutta silti pirskahtelevaa. :) Mielettömän hyvä kesäjuoma!

 

Kolmas paikka oli Hahndorf Hills Winery. Käytiin hakemassa turisti-infosta kartta, jonka mukaan sinne pääsi kahta reittiä – kumpikin reitti näytti kartalla kutakuinkin yhtä pitkältä. Kaverit oli kertonu, että sinne kävelee 15 minuutissa. Eihän se ole matka eikä mikään tällaisille reippailijoille. Mutta auta armias kun valittiinkin se VÄÄRÄ reitti! Valehtelematta käveltiin ainakin 45 minuuttia, josta reilu 1/3 matkasta oli ylämäkeä.. -.- Jotta matka kruunaantuisi, alkoi vettäkin satamaan. Ei siinä voinnu muuta kuin nauraa. :D Jääräpäisiä kun oltiin, päätettiin mennä loppuun asti, kesti miten kauan kesti. Onneksi itse viinintasting oli ilmainen ja vaihtoehtoja oli kymmenisen kappaletta. Silti täytyy sanoa, että viinit oli parempia Somerledissä ja palvelukin hitusen verran ystävällisempää. Ei tullut sellasta fiilistä, että meidät olisi häädetty pois. 

Nähtiin sateenkaarikin!

Tultiin toista reittiä takasin ja oltiin bussipysäkillä 10 minuutissa. Mutta bussi saapui juuri sopivasti ja me päästiin köröttelemään takaisin kohti Adea. :) Mukava päivä kaiken kaikkiaan. Oli (taas) hyvä (teko)syy olla opiskelematta. ;)

Sunnuntaina hilpastaan Uuteen-Seelantiin pariksi viikoksi!! Jänskää. :) Luvassa on ainakin vaeltamista ja viininmaistelua (musta tulee kohta ihan guru enkä suostu enää juomaan halpisviinejä!) sekä ehkä jotain hurjapäisempää.. Stay tuned. ;)

Ainiin, ja siltä varalta, jos joku on missannut meidän huipun videon, jonka minä (a.k.a Terrific Tanja) ja ystäväni Ranskasta, Candice – better known as Crazy Candy – tehtiin erästä mysteeritapahtumaa varten. Nauttikaa ja naurakaa! :D Meillä ainakin oli hauskaa, kun sitä kuvattiin ja editoitiin. Okei, editoimisessa meinasi hermot kyllä mennä. :P

Viinejä maistelemassa (Barossa Valley)

Lähdettiin ex-tempore visiitille kenties South Australian kuuluisimmalle viinialueelle, Barossa Valleyyn. Hävettää tunnustaa, mutta en ole ehtinyt koko vaihdon aikana vierailla vielä yhdelläkään viinialueella, joten nyt oli kyllä korkea aika. Onneksi tilanne korjaantui, kun Jenni kysyi haluisinko lähteä Katan ja Jennin poikaystävän Joshin kanssa päiväretkelle Barossaan. Minähän en ikinä sano ”ei” viineille, joten off we went.

Pikaisen googlauksen jälkeen löysin hieman faktoja Barossa Valleystä. Se sijaitsee n. 60 kilometrin päässä Adelaidesta koilliseen päin. Barossa on tullut erityisen tunnetuksi punaviineistään, erityisesti Shirazta, joka on kieltämättä minunkin lempparini. Muita pääasiallisia rypälelajikkeita ovat Riesling, Semillon, Grenache ja Sauvignon Blanc (jos nyt joku rypäleiden päälle ymmärtää..). Viinitiloja alueelta löytyy noin viitisenkymmentä kappaletta, muun muassa maailmankuulu Jacob's Creek sijaitsee tällä alueella. Sanomattakin on selvää, ettei yhden päivän aikana voi kovinkaan monessa paikassa kierrellä, me esimerkiksi ehdittiin käydä neljässä paikassa. Tastingit on suurimmassa osassa paikoista ilmaisia ja viinilistat ovat yllättävän kattavia. Olin kuvittellu, että listalla olisi ehkä viisi kappaletta, joista jokaista saisi maistaa, mutta monissa paikoissa oli reilusti yli kymmenen vaihtoehtoa.

Ensimmäinen stoppi oli Jacob's Creek. Paikka oli hieno ja viinejä oli maisteltavana paljon. Mutta.. Ei niistä oikein mikään napannut, ei edes 50 dollarin erikoiserät. Musta tuntuu, että massatuotannon takia viineistä jää puuttumaan se viimeinen säväys, joka nostaisi ne kategoriaan ”erinomainen”. Puhuu paraskin viininmaistaja.. 

Aika kaukana kotoa.

Viinipullo poikineen nätisti rivissä.

Jacob's Creek

Seuraava stoppi oli pieni, perheomistuksessa oleva Langmeil, joka hurmasi jo pelkällä ilmapiirillään. Tunnelma sen kuin parani, kun päästiin punaviinien makuun. Maistoin myös elämäni kalleinta viiniä, 100 dollaria pullolta, ja täytyy sanoa, että oli kyllä makuhermoja hivelevä elämys. Kaikki punaviinit sen jälkeen maistui enemmän ja vähemmän laimeilta. Jos jonnekin Barossassa kannattaa mennä, niin ehdottomasti Langmeiliin!

Langmeil kotoisa ulkoa..

..ja sisältä!

Sadan dollarin viinipullo!

Helppo hymyillä sitä siemaillessa. :)

Kolmas etappi oli Barossa Valley Estate, jossa saatiin myös hieman murua rinnan alle. Ennen ateriointia saatiin maistella taas useampaa viiniä, joista valittiin yksi ruokaviiniksi. Grenache jotain se oli. Siellä olisi ollut myös 1 500 dollaria maksavia viinejä. Harmi vain, ettei niitä ollut tarjolla maisteltavaksi. Olisi ollut mielenkiintoista verrata, olisiko laatu todellakin ollut 15 kertaa parempi kuin sen 100 dollarin viinin. Kenties jonain päivänä, kun olen rikas, mulla on yhtä paljon rahaa laittaa viinipulloon kuin edestakaisiin lentoihin välillä Eurooppa-Australia. :P

Pihalla oli tämmönen söpö auto!

Viimeinen paikka, jossa käytiin oli Seppeltsfield, ainoa eilisistä paikoista, joissa joutui maksamaan 5 dollaria maistelusta. Ei ollut kuitenkaan paha, sillä me ostettiin se puoliksi ja maistettiin aika montaa eri laatua. Normipunaviinit ei maistunu kauheen hyviltä, joten keskityttiin jälkiruokaviineihin. Erityisesti Sherry (Selma Melitta), Tokay (Grand Tokay) ja Muscat (Grand Muscat) oli mielettömän herkullisia. Aloin jo kuvitella, kuinka hyvältä ne maistuisi vanhan vaniljajäätelön ja suklaakastikkeen tai uunituoreiden brownisien kera.. <3 (Winkwink, lahjatoiveita ;) )

Kaikenmoisia tarjouksia

Järjestyksessä: sherryä, tourigaa, tokayata ja muscatoa

Viinitynnyreitä

Useampaan paikkaan ei olisi yhden päivän aikana edes ehtinyt mennä, sillä viinitilat sulkee ovensa viiden aikaan joka päivä, mikä on sääli. Suurin osa paikallisista saattaisi piipahtaa yhdellä tai kahdella viinitilalla päivän päätteeksi, jos ne vain olisi pitempään auki. Mutta kaipa ne pitäjätkin haluaa joskus päästä kotiin. :) Onneksi on vielä kuutisen viikkoa aikaa, haluan ehdottomasti käydä ainakin yhdellä viinialueella vielä!

Aina matkalla jonnekin, mihin ikinä päätyykin.. -Matkustaja, Egotrippi